No mitäs hasardii?

Pensseli-setäkin alkaa naurattaa pelottavan paljon Kaarina Hazard -kohua seuratessa. Hazardin  ja kansan syvien rivien välistä nokittelua  on seurattu kuin tennisottelua, jossa yleisön pää keinuu puolelta toiselle pallon perässä. Oli tämän pelin voittaja kuka tahansa, Vahtikoira vuodattaa kyyneliä.
Pelin vastapooleina eivät ole vain Kaarina Hazard ja edesmennyt Tony Halme. Vastakkain ovat nyrpeät elitistikyynikot ja fanaattiset  putkiaivot. Kohu heijastelee pelottavan paljon yhteiskuntamme jakaantumista niihin, jotka eivät ajattele juuri mitään ja niihin, jotka luulevat ajattelevansa paljon. En kerro, kummat kuuluvat hazardilaisiin ja kummat halmelaisiin. Jätetään lukijoille hiukan pohdittavaa tässä mauttomaksi pureskellun median maailmassa.
Paljastettakoon Vahtikoirasta sen verran, että olen opiskellut viestintää yliopistotasolla. Mitä enemmän olen kuluttanut opinahjomme penkkejä, sitä vastenmielisemmiltä suuri osa toimittajista on alkanut tuntua. Yliopistot pelkäävät ammattikorkeakoulujen medianomitulvaa, ja yliopistossa opiskeleville toimittajanaluille paukutetaan, että meilläpä onkin jotain, mitä ammattikorkeakouluista ei saa. Nimittäin kyky kriittiseen ajatteluun. Tämä oivallus on kihahtanut niin opettajien kuin nuorten opiskelijoidenkin hattuun. Yliopiston ruokalassa lauotaan kaksikymmentäyksivuotiaiden vakaumuksella totuuksia globalisaatiosta, kulttuurista ja Afganistanin ahdingosta. Ja tietenkin Tony Halmeen kaltaisista turhista julkkiksista ja niistä säälittävistä ihmisistä, jotka äänestivät hänet eduskuntaan ja ostivat hänen kasvoillaan koristeltuja juorulehtiä.
Yliopiston käytävillä paukuttelee henkseleitään moni pikku-Hazard. Heidän mielestään huonostikäyttäytyvää päihdeongelmaista ylipainoista miestä saa haukkua möhkäleeksi ja kotieläimeksi. Eihän sillä ollut edes korkeakoulututkintoa! Ei ole ihme, että Seiska ja Hymy myyvät kuin häkä ja saavat kaikessa rauhassa luoda henkilökulttejaan. Hazardien teksteistä paistaa kirkkaasti läpi se, että he pitävät itseään muita parempina ihmisinä. Kukaan ”oikea” toimittaja ei hakeudu Seiskaan töihin kuin pahimmassa ahdingossa. Juttuja kirjoittavat saman halveksitun kansanosan edustajat, jotka niitä lukevat. Ammattikoululaiset, opistotoimittajat, duunarit ja kampaaja-stylisti-evankelistat. Sillä välin kun Carmen Mäkinen kirjoittaa Seiskaan reportaasia tulipalosta pelastuneesta kissasta, luovat oikeat toimittajat ontologisia kollaaseja jälkimodernista feminismistä Parnassoon. Tai no ainakin Sydän-Hämeen lehteen.
Kaarina Hazard pelasti itsensä nyrpeilijöiden silmissä. Hän selitti, että kolumni oli mediakritiikkiä. Hän halusi vain pohtia, miksi lehtiä myydään ongelmaisten ex-nyrkkeilijöiden kasvoilla? Miksi he pääsevät eduskuntaan ja miksi heidän kuolemansa saa Mellunmäen tulvimaan kyyneleistä. Varmaan samasta syystä kuin Tommy Tabermankin äänestettiin eduskuntaan ja hänen aivokasvaimensa vuoksi Ullanlinna kaikuu  nyyhkäyksistä. Tony Halme puhutteli monia ihmisiä ja tarjosi heille samaistumiskohteen.
Hazardin kolumni oli Halmeen nimittelyn osalta ala-arvoinen. Kulttuuri-ihmiset peräänkuuluttavat usein suvaitsevaisuutta, mutta heiltä ei heltiä ymmärrystä perusperoille, jotka laskevat ABC:t ravintoloiksi ja Kummelin teatteritaiteeksi. Olen pahoillani Kaarina, mutta heitä on paljon keskuudessamme. Sen asian kanssa sinun on elettävä, vaikka et voisi koskaan ymmärtää heitä. Juorulehtien toimittajat puolestaan voisivat joskus miettiä kahteen kertaan, kannattaako elämäänsä hallitsemattomien ihmisten kaikista toilailuista kirjoittaa. Yhtä tärkeää on kuitenkin se, että yliopistoissa opiskelevat kansakuntamme toivot ymmärtäisivät elävänsä suppeassa todellisuudessa. Suomi on paitsi Pisa-menestyksen ja insinöörien, myös kampaajien ja putkijamppojen maa.
kaarina
halmetappelupp_vi

Jyväskylään napsahti huikea 12 000 euron potti: Katso video voitosta täältä…

Saatat myös tykätä
Uutuus: Jokaisesta voitosta ja tappiosta rahaa takaisin!
Uutuus: Jokaisesta voitosta ja tappiosta rahaa takaisin!