Suomi ei pärjännyt Euroviisuissa. Ei taaskaan. Ei edes päässyt finaaliin asti. Ruotsi sen sijaan on mukana itseoikeutetusti finaalissa, koska yksi maailman suurimmista laulukilpailuista järjestetään jälleen kerran Tukholmassa palkintona Ruotsin viimevuotisesta voitosta.
Ruotsi voitti Euroviisut viime vuonna ja kolme vuotta aiemmin. Ruotsi on voittanut Euroviisut jo 6 kertaa. Suomi on voittanut tasan yhden kerran ja siihenkin vaikutti ainakin osaltaan riittävän huomiotaherättävä erilaisuus. Hevihirviöt tulivat ja valloittivat charmillaan ja hyvällä biisillä koko Euroopan. Suomi ja monet muutkin maat ovat yrittäneet Lordin jälkeen hevillä, mutta eihän siinä enää ole ollut mitään uutta ja yllättävää.
Miksi siis Ruotsi voittaa Euroviisut yhä uudelleen ja uudelleen ja Suomi ei? Onko Ruotsin UMK, eli Uuden musiikin kilpailu parempi kuin Suomen? Ei ole, koska siellä ei moista hirvitystä ole edes harkittu. Mikä ihmeen UMK? Miksi Suomen täytyy jääräpäisesti yrittää löytää uusia kokemattomia laulajia edustamaan maatamme sadoille miljoonille ihmisille ja kilpailemaan huomattavasti itseään taitavampien ja kokeneempien ammattilaisten kanssa?
Kaikki kunnia Sandhjan rohkeudelle ja tarmokkaalle esiintymiselle, mutta mitä järkeä on lähettää kokemattomuuttaan epävireisesti laulanut sairaanhoitaja edustamaan Suomea Euroviisuihin? Kappale oli ihan kiva, mutta ihan kiva ei vaan riitä kansainvälisellä tasolla. Sandhjan esitykseen puskema energia kostautui laulutaidoissa ja karsiutuminen finaalista oli selvä jo ennen esityksen loppua. Semifinaalin jälkeen Sandhja sanoi: ”Me päätettiin, että kävi miten kävi, me ollaan kiitollisia. Ollaan opittu niin paljon tästä.”
Ollaan opittu tästä?! Ei Euroviisuihin mennä oppimaan, vaan voittamaan!

Suurin ongelma koko sopassa on YLEn kyhäämä UMK. Joku voisi puolustella, että kansa valitsi voittajan ja saa mitä ansaitsee, mutta kansa vain valitsi sille annetuista vaihtoehdoista. Jos vaihtoehdoista ei löydy alun alkaenkaan voittaja-ainesta, kansa ei sellaista voi tietenkään esillekään taikoa. Jos ajatellaan muita Suomen karsintaan seulottuja kappaleita, luulisi että YLEllekin on käynyt vuosien saatossa selväksi, että suomenkielellä ei Euroviisuissa voiteta, eikä keskinkertaisilla kappaleilla. Joskus tosin suhteellisen tavanomainenkin viisuralli voi voittaa, jos sen ympärillä tapahtuu jotain muuta huikeaa ja erikoista lavasteiden tai shown osalta.
YLEn tuottaja Anssi Autio on ilmoittanut aikovansa jatkaa UMK:ta entiseen malliin ja ilmiselvästi haluaa mukaan lisää aloittelijoita. Miksi? Minkä menestyksen perusteella tätä kaavaa pitäisi jatkaa? Minkä menestyksen perusteella Ruotsi tekee omat valintansa? Ei ainakaan UMK-nimisen neronleimauksen perusteella, josta ei suostuta luopumaan, vaikka koko ajan hävitään! Kaikessa ei tarvitse matkia Ruotsia, mutta olisi kiva, jos edes soisimme ammattitaitoisille huippulaulajille aidon mahdollisuuden menestykseen kansainvälisellä mega-areenalla. Esimerkiksi karsinnoissa toiseksi sijoittunut Saara Aalto on jo melko kokenut esiintyjä, mutta valitettavasti hänen kilpailukappaleensa ei vain ollut riittävän hyvä.
On korkea aika unohtaa UMK sekä vasta-alkajat ja ensikertalaiset! Maastamme löytyy valtavasti parhaan A-luokan biisintekotaitoa sekä suuriin yleisöihin tottuneita taitavia laulajia, jotka eivät intoile tosipaikan edessä ääntään epävireeseen.
YLEn (tai sen tuottajien) täytyy niellä ylpeytensä ja uudistaa Suomen Euroviisikarsinnat totaalisesti. Ruotsia ei tietenkään täydy kopioida, mutta naapurista voi ammentaa sellaista oppia, jolla herätellään ammattiartistien lopahtanutta kiinnostusta Euroviisuihin ja annetaan heille mahdollisuus näyttää taitonsa sadoille miljoonille ihmisille. Kuten aiemmin mainitsin, Suomen biisintekijät ja laulajat eivät kalpene kenenkään edessä. Nyt vain tarvitsee innostaa heidät tekemään hittibiisejä maamme huippulaulajille Euroviisuihin. Niin kauan kuin karsinnat toteutetaan äärimmäisen typeränä ”Uuden musiikin kilpailuna”, sellaista ei tule tapahtumaan.
-Valtakunnan vahtikoira